Long time no see

Mulla oli vähän vaikeuksia kirjoittaa tänne, koska on tapahtunut niin paljon, enkä ole kirjonut tänne mitään. Tein jo jopa uuden blogin ulkoasuineen, mutta en halunnut kuitenkaan hylätä tätä poloista ja ruttuista plokia.  Mutta joo, aloitetaan nyt tälläisellä helpolla aiheella, jos tää alkulimatukos lähtisi tästä vaikka pois.

Oon tässä syksyn aikana katsonut, pelannut ja lukenut paljon kaikenlaisia johtuen paikallisesta ystäväkadosta (ei ole vielä oikein samanhenkisiä ystäviä tässä uudessa ja oudossa kaupungissa :<), syksyn laiskuudesta, sekä rakkaani viihtymisestä Azerothin ihmeellisessä maailmassa. Joten päätin tässä vähän hehkuttaa!

Reply 1997 / Answer me, 1997

Eli Reply 1997 kertoo kuudesta 18-vuotiaasta nuoresta, jotka elävät Etelä-Korean Busanissa vuonna 1997. Välillä kuitenkin mennään "nykyhetkeen" vuoden 2012 Seouliin, jossa kyseiset nuoret viettävät luokkakokousta 33-vuotiaina muistellen menneitä ja vaihtamalla kuulumisia.  Sarjassa kuvataan hyvin 90-luvun korealaista nousevaa fanikulttuuria ja sitä hysteriaa, mitä ensimmäiset poikabändit saivat aikaan. Päähahmo-tyttöset fanittavat siis ihan aitoja vanhoja korealaisia poikabändejä (H.O.T, Sechs Kies) ja varmasti monet entiset fanit ovat olleet fiiliksissä. Mutta silti sarja ei keskity liikaa pelkkään fanittamiseen, vaan ihan normaaliin nuorten elämään.

Vuonna 97 olin itse vasta yhdeksänvuotias, mutta fanittelin silti kovasti Backstreet Boysia, Spice Girlsiä ja jotain Titanicia. Tai kuka samanikäinen ei fanittanut? Jokaisen entisen tai nykyisen fangirlin pitäis katsoa tää! Ja jopa kovis-Jarno jäi koukkuun kun se jäi tuijottamaan tätä neljännen jakson aikana. Sekin on sisäisesti fanityttö. Sitten katottiin loput yhdessä loppuun hah. Parasta oli kai se huumori mitä tässä viljeltiin, jotenkin mukavaa vaihtelua niihin korealaisiin melodraamoihin mitä yleensä katson. Naurettiin aika paljon. En halua poistaa tätä koskaan mun koneelta.

Game of Thrones

JOOJOO KAIKKI ON KATTONU KAIKKI TULLEET KAUDET AIKAPÄIVII SIT MUT SILTI 

Olin saanut joidenkin ihmisten puheiden perusteella sellaisen kuvan että Game of Thrones olisi jotenkin niin hemmetin väkivältainen sarja. Kun kerroin, että alan katsomaan kyseistä sarjaa, sainkin heti kuulla "Älä sellaista kato, se on niin väkivaltainen!"-ohjenuoran. Kuvittelin siis mielessäni massiivisia kokoaikaisia veriroiskeita ja silmien kiinni pitoa, MUTTA! EI SE OLLUT SELLAISTA, EI! Vaikka tossa onkin väkivaltaa, niin en varmaan edes ajatellut sitä mitenkään liiallisena. Se sopii tohon sarjaan, koska se on niin aito. Tai siis, olin niin iloisesti yllättynyt, että tossa ei ole mitään romantisoitua päivänkakkaraa sen kummemmin, vaan aika rehtia keskiaikasta menoa! Kiitos! Pidin kyllä silti jossain kohdissa käsiä silmien edessä.

Ja siis Jarno hankki meille HBO:n kanavahommanettipalvelun, niin tuli tääkin sitten katsottua. Eniten rakastan susia, lohikäärmeitä, Aryaa, Hurtta-liisaa ja Tyrionia. Ja ärsyttävät on ne kaikki blondit. Olin niin onnellinen, kun neljäs kausi loppui juuri siihen mihin halusinkin! Olin odottanut sitä jo kauan. uh!

Minun Kiinani 1-3

Minun Kiinani on Li Kunwun omaelämänkerrallinen teos, jossa kuvittajana, apurina ja homman alullepanijana on toiminut P. Ôtié. Siinä käydään läpi Li Kunwun elämänvaiheita hänen näkökulmastaan 50-luvun alusta tälle vuosikymmenelle asti. Samalla selkeytyy mitä Kiinassa on oikein tapahtunut.

Koska olen aina ollut kiinnostunut Kiinasta, lainasin kirjastosta ensimmäisen osan eräällä kirjastoreissulla. Seuraavana päivänä hain sitten loputkin osat (en ikinä opi) ja luin ne intensiivisesti läpi. Olin mykistynyt lukemisen jälkeen, eikä ketään kiinnostanut kun hihkuin asiasta, mutta onneksi internetti ymmärtää aina.

Esko Valtaoja kirjoitti kolumnissaan "Minua Lin tarina auttoi ymmärtämään Kiinaa ja kiinalaisia enemmän kuin yksikään muu lukemani kirja Kiinan valtakunnan historiasta tai nykyisyydestä." ¨
Ja en voisi olla enempää samaa mieltä. Jos joku päätyy tätä joskus lukemaan, niin suosittelen kirjastokasssiin myös Hiroshiman pojan aka Barefoot Genin asettamista, vaikka siinä onkin ihan eri hommia.

Sims 4

Vanhan kunnon sims-fanaatikkona tääkin oli sitten pakko ostaa. Periaatteessa Sims kolmosessa mulla menee mukavasti, on melkein kaikki lisärit ja sisältöä riittää. Mutta siinä on ongelmansa. Peli on vaan päin vittuja (anteeksi, mutta vihaa riittää) koodattu, Cräshhhing, bugs! Voin myös vähän syyttää itseäni koska mulla on myös paljon custom contenttia, mutta siihenkin oon hakenut kaikki ne peliä helpottavat auttavuudet mitkä vain voin. Mutta pitää myös syyttää vähän maxisia, koska ne simit on vaan helvekon rumia pallopäitä.
Okei. Molempien pelien plussat ja miinukset, jottei mene päätömäksi selittämiseksi:

Sims 3

+ Avoin maailma, tosin
- Vaatii paljon potkua tietokoneelta
+ Värejä ja materiaaleja pystyy muokkamaan melkein mistä sisustuksesta vain ja omia patterneja voi ladata. Esim. Marjo vihas tätä ominaisuutta mut musta se oli pelastus
+ Hyvännäkönen (jos hyvä kone)
- Niin paljon bugittaa ettei tosikaan

Sims 4

+ Hyvännäkönen paskallakin koneella ja toimii myös paskalla koneella (eli ainakin mun Lenovolla). Tarkoituksella on järjestelmävaatimuksia alennettu
- tosin johtaa siihen että ei avointa maailmaa. Paitsi ns. kotitie missä voit luikkia pihalla jos tykkäät, mutta et voi mennä naapuriin kulkematta latausruudun kautta
- Tuntuu että jollakin tasolla menty askel taaksepäin. Yleensä jokainen uusi peli on tuonut mukanaan mullistavuutta, tässä ei juurikaan mitään uutta, paitsi ehkä parempi toimivuus ja sosiaaliset taidot?
- Tässä ei ole taaperoita. Vauvat ovat samanlaisia kuin Sims1:ssä. Kaikki toiminnot ovat kytkettynä kehtoon, ja kun vauva kasvaa lapseksi, se vain pomppaa kehdosta veke. Uima-altaat on sentään varmaan yleisön painostuksesta saatu päivityksen mukana takaisin.
+ Simien ilmeet :3
+ Lapset eivät ole klooneja, geenit on hoideltu hienosti, ja yleisesti simit ovat paljon ihmismäisempiä kuin ne katalat pallonaamat kolmosesta
- Kaikki vanhat vakiourat ovat poissa, esim. Lääkärihommat.
- Sisustuksessa on vain kamalia värivaihtoehtoja ja mitä ikinä teetkin, niin tuntuu että tuloksena on joko pastellitalo tai goottitalo. Oon tehtyt itse sitten jotain piparkakkutaloja.

Lempilefut kuukauden ajalta

Interstellar tuskin hirveesti selitystä kaipaa, möllötin vaan siellä teatterissa ja itkin varmaa siksi, koska se oli niin hyvä ja hieno. Kaikki ovat kehuneet tätä kovasti, paitsi yhden mun kaverin tinder-deitti, joka oli kysynyt "Mitä täs tapahtuu?"sekä "Koska tää loppuu" ja niin loppui myös heidän orastava suhteensa. HOH.
Rosemary's Baby on ollut katselulistalla vaikka kuinka kauan ja viimeinkin sain sen katsottua. Voi Rooman Polanskitar. Rakastin kaikkea tässä, vaikka ahdistikin ja tuli pari painajaista.
Ja Teppo yritti jo joskus vuonna nakki ehdotella mulle tota Spring, Summer, Fall, Winter.. and Springiä mutta nyt vasta katoin ja pidin paljon. Pitkän aikaa pyöri tää leffa päässä (niin pyöri noi edellisetkin tho)ja luskelin netistä lisäinfoa. Ja myös aika eyecandya maisemaltaan.¨

JAAA mulla oli joku seitsemän juttua lisää mutta en jaksa enempää tältä erää, kuulumisiin!